Ajatusmaailman muuttuminen?

Sanottakoon heti alkuun, että olen aina pitänyt blogia tavallaan äänettömänä avunhuutona. Ajatusmaailmani blogeista oli pitkään se, että ne joille maksetaan vaikeuksien kuuntelemisesta on lopettanut työnsä, jolloin asiakkaalle ei jää muuta paikkaa valittaa kuin blogi. 

MUTTA, olinkin väärässä.

Ystäväni Antti Järvenpää suoltaa omassa blogissaan aivan maagisia tekstejä suomen asepalveluksesta ja muista yhdyskunnallisesti tärkeistä asioista. Ei vollotusta elämän kovuudesta, ei paniikkia tulevasta, ei mitään turhaa. Vain ja ainoastaan asiallista tekstiä! Arvostan.

Itse tuskin pystyn samanlaiseen verbaaliseen suoritukseen. Enkä edes yritä. Voisin puolestani olla anti-Antti, ja vollottaa pelkästään elämän kovuudesta, panikoida tulevaa ja raiskata yhden jos toisenkin facebookseinät olemattoman turhilla kirjoituksillani? Jätettäköön väliin.

Jotain yhteistä itselläni ja yllämainitulla henkilöllä kuitenkin on. Tämä asia on lentopallo. Meinasin kirjoittaa että intohimo lentopalloon, mutta ehdin kyseenalaistaa oman kiinnostuneisuuteni. Monet kerrat olen pelannut Anttia vastaan, ja likipitäen joka kerta hävinnyt. Sitä ollaan itketty pelien päätyttyä huonoa peliä ja kuinka ei koskaan pärjätä. Onneksi viimeisimmästä itkukohtauksesta on aikaa reilu 11 vuotta kun hävisimme Vähänkyrön Viestille.
Mutta eihän itkeminen häviön jälkeen ole pahasta. Se on osoitus siitä, että annettuaan kaiken aina joutuu pettymään. Sen takia en ota edes elämää tosissaan. Aina joutuu kuitenkin pettymään.

Olen 20-vuotias pojankoltiainen Vaasasta, työskentelen Palosaaren Torin kotipizzassa ja Vaasan Keskussairaalalla. Opiskelen Vaasan Ammattiopistossa Lähihoitajapuolella. Harrastan/Harrastin lentopalloa. Fanitan Amaranthea, Popitan Aviciita ja haaveeni on päästä Leeds Unitedin kotipeliin. Vannoutunut ikisinkku, sinisilmäinen karvakäsi, sairaan hidas ja kankea, älyttömän älytön älyllisesti sekä yleissivistymätön köyhä opiskelija. Lyhyesti ja vaatimattomasti.

Jatkossa tekstiä tulee oman mielenkiinnon ja jaksamisen mukaan. Jos palautelaatikko täyttyy jo tämänkertaisesta paskalla, niin hyvällä omallatunnolla voin jättää blogittelun niille jotka sen joko osaavat tai niille joiden blogeja kukaan ei lue. Eipähä täyty paskalla!

Kiitos ja adjöö, mä jatkan Candy Crush Sagan pelaamista. Pitipähän tätäkin kokeilla!